Hierojan täydennyskoulutus ja ammattitaidon ylläpito

Hierojan täydennyskoulutus ja ammattitaidon ylläpito

Hierojan täydennyskoulutus kertoo, onko hoitajan osaaminen ajan tasalla vai jäänyt siihen, mitä koulussa opetettiin vuosia sitten. Kun etsit hierojaa niska-hartiaseudun jumeihin, urheilun palautumiseen tai raskausajan turvotukseen, kannattaa tutkinnon lisäksi katsoa, mitä hieroja on opiskellut valmistumisensa jälkeen. Tämä artikkeli kertoo, miten ammattitaitoa ylläpidetään Suomessa, millaiset koulutukset oikeasti näkyvät hoidossa ja miten asiakas voi arvioida niitä.

Koulutettu hieroja on terveydenhuollon ammattihenkilö

Suomessa koulutettu hieroja (KH) on nimikesuojattu terveydenhuollon ammattihenkilö. Nimikettä saa käyttää vain henkilö, joka on suorittanut hierojan tutkinnon ja jonka Valvira on merkinnyt Terhikki-rekisteriin. Rekisteriä voi selata julkisesti JulkiTerhikki-palvelussa, ja hierojan tiedot ammattihenkilörekisteristä tarkistaa muutamassa minuutissa.

Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä velvoittaa ammattihenkilön ylläpitämään ja kehittämään ammattitoiminnan edellyttämää osaamista. Hierojille ei kuitenkaan ole määrätty pakollista vuosittaista tuntimäärää, joten käytännössä vastuu on hierojalla itsellään. Sen vuoksi täydennyskoulutuksessa on suuria eroja. Yksi KH-hieroja on käynyt kymmenen vuoden aikana useita kursseja, toinen ei yhtään.

Rekisterimerkintä ei siis kerro, mitä hieroja osaa tänään. Se kertoo, että perusta on kunnossa. Perustutkinnosta ja erikoistumisesta kertoo tarkemmin artikkeli hierojan ammattipätevyydestä.

Myytti: kokemus korvaa täydennyskoulutuksen

Usein ajatellaan, että 20 vuotta alalla tehnyt hieroja on automaattisesti parempi kuin vasta valmistunut. Kokemus on arvokasta. Käsien tuntuma, kudosten lukeminen ja asiakkaan kuunteleminen kehittyvät vain tekemällä.

Kokemus voi kuitenkin myös tarkoittaa, että samoja otteita tehdään samalla tavalla vuodesta toiseen. Tieto kivun mekanismeista, faskian roolista ja harjoittelun palautumisesta on muuttunut viimeisten 15-20 vuoden aikana paljon. Ajatus maitohapon ”hieromisesta pois” lihaksista on esimerkiksi jo kauan sitten hylätty, mutta sitä kuulee yhä hoitopöydän ääressä.

Paras yhdistelmä on pitkä kokemus ja säännöllinen kouluttautuminen. Ammattilainen, joka kertoo käyneensä viime vuonna kipututkimusta käsittelevän seminaarin ja muuttaneensa sen jälkeen tapaansa selittää asiakkaalle niskakipua, on yleensä parempi valinta kuin pelkkien vuosien perusteella valittu hieroja.

Yleisimmät täydennyskoulutuksen suunnat

Hierojat erikoistuvat tyypillisesti sen mukaan, millaisia asiakkaita he hoitavat. Toimistotyöläisiä hoitava hieroja Helsingissä tarvitsee eri osaamista kuin urheiluseuran kanssa yhteistyötä tekevä hieroja Kuopiossa. Yleisimpiä suuntia ovat:

  • Faskiakäsittely ja triggerpistekäsittely – yleensä 1-3 päivän kursseja, hinta noin 200-600 €.
  • Kinesioteippaus – peruskurssi 1-2 päivää, usein urheiluhierojien täydennykseksi.
  • Lymfaterapia – laajin kokonaisuus, esimerkiksi Dr. Vodder -menetelmään perustuvat koulutukset kestävät useita viikkoja.
  • Raskaus- ja vauvahieronta – asentojen, vasta-aiheiden ja turvallisten otteiden hallinta.
  • Urheiluhieronta ja palautuminen – lajikohtainen kuormitus, kilpailua edeltävä ja sen jälkeinen hoito.

Lisäksi monet hierojat käyvät lyhyitä kursseja hot stone -hieronnasta, aromahieronnasta, intialaisesta päähieronnasta tai kuppauksesta. Ne laajentavat palveluvalikoimaa, mutta niiden kesto vaihtelee yhdestä illasta muutamaan päivään. Lyhyt kurssi riittää hyvin hemmotteluhoitoon, mutta se ei tee hierojasta asiantuntijaa vaativissa tilanteissa.

Lymfaterapia on poikkeus, jossa kurssin pituus ratkaisee

Kaikki koulutukset eivät ole samanarvoisia, ja lymfaterapia on tästä selkein esimerkki. Kevyt lymfahieronta turvotuksen lievittämiseksi hemmottelumielessä on eri asia kuin lymfaterapia, jossa hoidetaan esimerkiksi syöpähoitojen jälkeistä lymfaturvotusta yhteistyössä lääkärin kanssa.

Lymfaterapeutti ei ole Suomessa nimikesuojattu ammattinimike. Kuka tahansa voi käyttää sitä viikonlopun kurssin jälkeen. Siksi kannattaa kysyä suoraan, missä ja kuinka pitkä koulutus on käyty. Lymfaterapeutin koulutuksesta on oma artikkelinsa niille, jotka tarvitsevat hoitoa diagnosoituun turvotukseen.

Diagnosoitu lymfaturvotus, laskimotukos tai sydämen vajaatoimintaan liittyvä turvotus kuuluu aina ensin lääkärin arvioitavaksi. Hieronta voi tukea hoitoa vain lääkärin luvalla.

Mitä virheitä välttää

Hierojan pätevyyttä arvioidessa ja omaa ammattitaitoa kehittäessä toistuvat samat virheet.

Kurssitodistus sekoitetaan tutkintoon. Seinällä voi olla kymmenen sertifikaattia, mutta niistä ei välttämättä yksikään ole virallinen tutkinto. Tarkista KH-merkintä rekisteristä ja kysy erikseen lisäkoulutuksista.

Koulutuksia kerätään, mutta niitä ei sovelleta. Moni hieroja käy kalliin faskiakurssin ja palaa seuraavana maanantaina vanhaan rutiiniin. Ammattilainen kokeilee uutta tekniikkaa ensin rajatusti, kysyy asiakkaalta palautetta ja ottaa sen osaksi hoitoa vasta, kun tulos näkyy.

Erikoistuminen ei vastaa asiakaskuntaa. Taukohierontaa yrityksille tekevä hieroja hyötyy enemmän istumatyön kuormituksesta ja ergonomiasta kertovasta koulutuksesta kuin thaihieronnan jatkokurssista. Koulutuksen pitää palvella niitä, jotka oikeasti ovat pöydällä.

Miten asiakas tunnistaa ajan tasalla olevan hierojan

Kysyminen on sallittua, eikä se loukkaa ammattilaista. Ensimmäisellä käynnillä voi kysyä yksinkertaisesti: ”Mitä koulutuksia olet käynyt viime vuosina?” Hyvä hieroja vastaa konkreettisesti ja osaa kertoa, mitä kurssi muutti hänen työssään.

Toinen merkki on alkuhaastattelu. Ajan tasalla oleva hieroja kysyy kivun kestosta, säteilystä, lääkityksestä ja aiemmista vammoista ennen kuin koskee asiakkaaseen. Hän myös kertoo suoraan, jos ongelma kuuluu fysioterapeutille tai lääkärille. Jatkuva, säteilevä tai yöllä paheneva kipu on aina syy hakeutua lääkärin tai fysioterapeutin arvioon, eikä hieronnalla kannata viivästyttää sitä.

Kolmas merkki on se, miten hieroja puhuu kivusta. Jos 60 minuutin hoidon jälkeen kerrotaan ”kuona-aineiden poistuneen”, tieto on vanhentunutta. Asiantunteva hieroja kuvaa hoidon vaikutusta rentoutumisena, verenkierron lisääntymisenä ja kipuaistimuksen hetkellisenä lievittymisenä – ei lupaa parantaa mitään.

Työterveyshuollon kanssa yhteistyötä tekevät hierojat ovat usein tottuneet perustelemaan hoitoaan ja kirjaamaan sen tarkasti. Se on hyvä merkki myös yksityisasiakkaalle.

UKK

Onko hierojan pakko käydä täydennyskoulutuksissa?
Laki velvoittaa terveydenhuollon ammattihenkilön ylläpitämään osaamistaan, mutta hierojille ei ole asetettu pakollista tuntimäärää. Koulutuksen määrä ja laatu riippuu hierojasta itsestään.

Voiko kouluttamaton hieroja olla hyvä?
Kouluttamaton hieroja voi olla taitava rentouttavassa hieronnassa, mutta hän ei ole terveydenhuollon ammattihenkilö eikä hänellä ole koulutusta vasta-aiheiden tunnistamiseen. Lihaskipuun, urheiluvammojen jälkihoitoon tai raskausaikaan kannattaa valita KH-hieroja.

Mistä näen, mitä erikoiskoulutuksia hierojalla on?
Monet hierojat listaavat koulutuksensa omille sivuilleen tai ajanvarausjärjestelmään. Jos tietoa ei löydy, kysy suoraan puhelimessa tai ensimmäisellä käynnillä.

Hyvä hieroja on aina myös oppija

KH-merkintä rekisterissä on lähtökohta, ei takuu. Kun vertailet hierojia, katso tutkinnon lisäksi viime vuosien koulutuksia ja sitä, vastaavatko ne omaa tarvettasi: istumatyön jännitykseen faskia- ja triggerpistekäsittely, urheiluun palautumisen osaaminen, raskausaikaan raskaushieronnan koulutus.

Kysy, kuuntele vastaus ja tarkkaile, miten hieroja perustelee tekemisensä. Kun ammattilainen kertoo rehellisesti myös hieronnan rajoista, hänen osaamisensa on todennäköisesti ajan tasalla.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista